Useimmat meistä olettavat, että ”lammasta sisältävä” lemmikkiruoka sisältää paljon lammasta. Alan oman julkaistun säännöstön mukaan sitä tarvitaan vain 4 %.
Tämä saattaa olla hyödyllisin lause, jonka luette tänään, jos ostatte lemmikkiruokaa. Ja jos tämä yllättää teidät, olette hyvässä seurassa.
Euroopan lemmikkieläinruokateollisuuden järjestö FEDIAF julkaisee yksityiskohtaisen ohjeistuksen nimeltä Code of Good Labelling Practice for Pet Food. Viimeisin painos julkaistiin lokakuussa 2019. Siinä määritellään tarkkojen prosenttirajojen avulla, mitä lemmikkiruokien pakkauksissa käytettyjen sanojen ja ilmaisujen on lain mukaan tarkoitettava. Säännöstö perustuu EU-asetukseen 767/2009, joka sääntelee ”rehuseosten” – eli arkikielellä lemmikkiruoan – merkintöjä ja markkinoille saattamista.
Säännöstöä ei juurikaan lueta alan ulkopuolella. Useimmat lemmikin omistajat eivät ole koskaan kuulleet siitä. Mutta jo sen perusrakenteen ymmärtäminen muuttaa tapaa, jolla luette lemmikkiruoan pakkausmerkintöjä – ja tekee teistä tietoisemman ostajan lemmikkinne puolesta.
Sisältöväitteet: Mitä pakkauksen sanat ovat velvollisia tarkoittamaan
FEDIAF:n säännöstö jakaa pakkauksen ainesosia koskevat ilmaisut niin kutsuttuihin sisältöväitteisiin – eli mihin tahansa viittaukseen tietyn ainesosan läsnäolosta tai määrästä, olipa se sanoin, kuvin tai graafisin keinoin esitetty. Säännöstön liite 5 määrittää selkeän hierarkian näille väitteille niin kutsuttujen pääainesosien osalta: proteiinit kuten kana, lammas, lohi ja nauta; sekä hiilihydraatit kuten riisi, tavallinen peruna tai bataatti.
Tämä hierarkia etenee seuraavasti, alimmasta vaatimuksesta korkeimpaan.
”X-makuinen” tarkoittaa ”0 % kyseistä ainesosaa”
Tuote, joka on kuvattu pelkästään jonkin ainesosan ”makuiseksi” – esimerkiksi ”kanan makuiset keksit” tai ”naudan makuiset herkut” – voi sisältää 0 % kyseistä nimettyä ainesosaa. Maku syntyy kokonaan aromiaineesta, joka mainitaan pakkauksen lisäaineosiossa, ei koostumusluettelossa. Ne pekonin makuiset herkut, joista koiranne pitää? Lain mukaan niissä ei tarvitse olla lainkaan todellista pekonia. Pelkkä maku riittää täyttämään väitteen edellytykset.
”Maustettu X:llä” tarkoittaa ”enemmän kuin 0 %, mutta alle 4 %”
Askel eteenpäin pelkästä ”maustamisesta”, mutta hyvin pieni sellainen. Tuotteen on sisällettävä jonkin verran nimettyä ainesosaa, mutta määrä voi olla vain murto-osa prosenttiyksiköstä – kunhan se on mitattavasti yli nollan ja alle 4 %. Aromiaine tekee tässäkin suuren osan työstä.
”Sisältää X:ää” tarkoittaa ”vähintään 4 %”
Tämä on väite, joka yllättää useimmat ensimmäistä kertaa sen nähdessään. FEDIAF:n säännöstön mukaan ”sisältää lammasta” edellyttää vähintään 4 % lammasta. Se on vähimmäismäärä. Tuote, jonka merkinnässä lukee ”sisältää lammasta”, voi koostua lähes kokonaan muista proteiineista, lampaan jäädessä sivurooliin, jota pakkaus silti korostaa. Jos useita ainesosia on nimetty – ”sisältää lammasta ja riisiä”, ”sisältää kanaa ja vihanneksia” – 4 %:n vähimmäismäärä koskee kutakin nimettyä ainesosaa erikseen.
”Sisältää lammasta” tarkoittaa vähintään 4 % lammasta. Reseptin loppuosa voi olla lähes mitä tahansa muuta.
”Runsaasti X:ää” / ”Paljon X:ää” / ”Extra X” / ”Sisältää extra X:ää” tarkoittaa ”vähintään 14 %”
Nämä ilmaisut kuulostavat merkittävältä laatulupaukselta – ja verrattuna ”sisältää”-väitteeseen ne todella ovatkin askel ylöspäin. Raja on vähintään 14 % nimettyä ainesosaa. Tuote, joka on kuvattu ”runsaasti lohta sisältäväksi”, sisältää vähintään 14 % lohta. Sama sääntö pätee, jos käytetään sanaa ”extra” tai ”paljon” – kaikki nämä ilmaisut asettuvat 14 %:n rajalle. Jälleen kerran, jos useita ainesosia on nimetty, 14 % koskee kutakin erikseen.
Tuote, joka on nimetty ainesosan mukaan, tarkoittaa ”vähintään 26 %”
Kun ainesosa on osa tuotteen varsinaista nimeä – ”Lammasateria”, ”Riistapata”, ”Kana-annos” – raja on vielä korkeampi: vähintään 26 % nimettyä ainesta. Tämä koskee sekä makuversion nimiä että ateriakuvauksia, ja kattaa jälleen kunkin nimetyn ainesosan, kun niitä on useita (”Nauta- ja kana-annos” edellyttää vähintään 26 % kumpaakin).
”Kaikki X” / ”Vain X” tarkoittaa ”ainoa merkittävä ainesosa”
Korkein taso. Ilmaisuja kuten ”kaikki naudanlihaa” tai ”vain kanaa” saa käyttää vain silloin, kun nimetty ainesosa on ainoa merkittävä osa reseptiä. Sallittuja lisäaineita, kivennäisaineita ja prosessointiin käytettyä vettä voi silti olla mukana, mutta muuta proteiinia tai pääainesosaa ei nimetyn rinnalla ole. Tämä on ainoa väite, jonka nimi todella kertoo, mitä kupissa on.
Pakkauksen etupuoli kertoo, mitä brändi haluaa teidän huomaavan. Koostumusluettelo kertoo, mitä siellä todella on – ja missä suhteessa.
Kriittinen yksityiskohta: prosenttiosuudet on ilmoitettava
Tässä on se seikka, joka muuttaa kaiken sen suhteen, miten tätä tietoa kannattaa käyttää. Kun pakkauksessa esitetään sisältöväite – mikä tahansa väite ”makuisesta” aina ”kaikki X” -väitteeseen asti – valmistajan on ilmoitettava väitetyn ainesosan todellinen prosenttiosuus pakkauksen koostumusosiossa. Asetus (EU 767/2009, 17 artikla) toteaa, että ainesosan nimi ja painoprosentti on ilmoitettava, kun ainesosan läsnäoloa korostetaan.
4 %:n vähimmäisraja ”sisältää lammasta” -väitteelle ei siis tarkoita, ettette voisi saada selville, kuinka paljon lammasta tuotteessa todella on. Se tarkoittaa, että ilman erillistä ilmoitusta pahimmillaan määrä on 4 %. Ilmoitettu prosenttiosuus saattaa löytyä ainesosaluettelosta. Jos ei, se löytyy nimestä – teidän täytyy vain tietää, mistä sitä etsitään ja mitä se tarkoittaa.
Jos pakkauksessa lukee koostumusluettelossa ”sisältää lohta (8 %)”, tiedätte, että reseptissä on 8 % lohta. Jos siinä lukee ”runsaasti kanaa (28 %)”, myös se määrä on todellinen. Pakkauksen etupuolen väitekieli on markkinointikerros; koostumusluettelo on tosiasiakerros. Molemmat löytyvät samasta pakkauksesta.
Entä pienemmät ainesosat?
Kaikki ainesosaväitteet eivät noudata tätä pääainesosien hierarkiaa. FEDIAF:n säännöstö erottaa toisistaan pääainesosat ja niin kutsutut sivuainesosat – pieninä määrinä lisättävät ainesosat, jotka tuovat ravitsemuksellista arvoa, hyödyllisen vaikutuksen tai auttavat luonnehtimaan tuotetta. Ajatelkaa persiljaa, sikuria, mustikkaa, ruusunmarjaa, kurkumaa tai levää.
Sivuainesosille ei ole määritelty erityistä prosenttirajaa vastaavalla tavalla kuin proteiineille ja pääainesosille asetetut 4 %:n tai 14 %:n rajat. Säännöstö kuitenkin edellyttää, että sisältötaso on riittävä tuottamaan väitetyn luonnehtivan tai hyödyllisen vaikutuksen – kyse ei voi olla pelkästä merkintää varten lisätystä hiven-määrästä. Ja aivan kuten pääainesosien kohdalla, sisältötaso on ilmoitettava koostumusluettelossa, kun ainesosa nostetaan esiin pakkauksessa.
Miksi jotkin brändit kertovat enemmän kuin niiden tarvitsisi
Kun tämän kehyksen ymmärtää, eri brändien pakkausvalinnat alkavat näyttää hyvin erilaisilta. Jotkin brändit käyttävät väitekieltä – ”sisältää”, ”runsaasti”, ”sisältää ainesosaa” – koska se on sallittua, merkityksellistä rajojensa puitteissa ja tehokasta markkinointia. Toiset brändit valitsevat ilmoittaa tarkat prosenttiosuudet koostumusluettelossa tekemättä sisältöväitettä pakkauksen etupuolella, koska ne haluavat ostajien näkevän koko kuvan ilman, että sitä tarvitsee tulkita.
Kumpikaan lähestymistapa ei ole välttämättä epärehellinen. Väitteet on säännelty, ja ”sisältää lohta” -merkinnällä varustettu tuote voi hyvinkin sisältää huomattavasti enemmän kuin 4 %:n vähimmäismäärän – valmistaja on vain valinnut käyttää sallittua väitekieltä tarkan luvun ilmoittamisen sijaan. Olennaista on, että osaatte lukea molempia merkintätyyppejä: väite kertoo, millä tasolla tuote sijaitsee; koostumusluettelo kertoo todellisen luvun.
Hierarkia etenee ”makuisesta” – joka ei vaadi lainkaan todellista ainesosaa – ”sisältää”-väitteen 4 %:n kautta ”runsaasti”-väitteen 14 %:iin ja nimettyyn tuotteeseen 26 %:iin, aina ”kaikki” tai ”vain” -väitteeseen asti, joka tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo.
Usein kysytyt kysymykset
Tarkoittaako ”sisältää lammasta”, että tuotteessa on hyvin vähän lammasta?
Se tarkoittaa, että lammasta on vähintään 4 %, koska se on sääntelyn edellyttämä vähimmäismäärä sanan ”sisältää” käyttämiselle. Todellinen määrä voi olla juuri tämä, tai se voi olla huomattavasti suurempi. Koostumusluettelossa ilmoitettu prosenttiosuus kertoo tarkalleen, kuinka paljon ainesosaa on mukana – jos prosenttiosuus on merkitty. Etsikää pakkauksen koostumusosiosta ainesosan nimeä, jota seuraa prosenttiosuus sulkeissa.
Jos tuotteessa lukee ”runsaasti lohta”, onko siinä enemmän lohta kuin tuotteessa, jossa lukee ”sisältää lohta”?
Kyllä. ”Runsaasti” (sekä ”paljon”, ”extra” ja ”sisältää extra”) edellyttää vähintään 14 % nimettyä ainesosaa. ”Sisältää” edellyttää vähintään 4 %. Molemmat sanat sitoutuvat vähimmäismäärään, mutta vähimmäismäärät eroavat huomattavasti toisistaan. Jälleen kerran koostumusluettelo näyttää kummankin väitteen todellisen ilmoitetun prosenttiosuuden.
Voiko ”kanan makuinen” tuote olla täysin ilman kanaa?
Kyllä. FEDIAF:n säännöstön mukaan tuote, joka on kuvattu pelkästään ”X-makuiseksi”, voi sisältää 0 % kyseistä ainesosaa. Maku syntyy aromiaineesta, joka mainitaan pakkauksen lisäaineosiossa. Jos tuotteessa on todellista kanaa, siinä käytettäisiin tyypillisesti ilmaisua ”maustettu kanalla”.
Entä proteiinin mukaan nimetty tuote – esimerkiksi ”Naudanlihaa-annos”? Tarkoittaako se paljon naudanlihaa?
Enemmän kuin ”sisältää naudanlihaa” tai ”runsaasti naudanlihaa”, kyllä. Kun proteiini on osa tuotteen varsinaista nimeä, FEDIAF:n säännöstö edellyttää vähintään 26 % nimettyä ainesta. Silti 26 % jättää merkittävän osan reseptistä sellaiseksi, jota pelkkä nimi ei kerro. Koostumusluettelo vahvistaa koko kuvan.
Koskeeko tämä sääntö vain Eurooppaa?
FEDIAF:n säännöstö ja sen taustalla oleva EU-asetus 767/2009 pätevät Euroopan unionin alueella ja niitä noudatetaan kautta Euroopan. Muilla alueilla on omat merkintäkäytäntönsä, vaikka Pohjois-Amerikassa käytetyt AAFCO-standardit noudattavat samankaltaisia periaatteita. Jos ostatte EU:ssa tai Isossa-Britanniassa myytävää lemmikkiruokaa, tämä on sovellettava kehys.
Mistä nämä tiedot ovat peräisin?
Tässä artikkelissa esitetyt prosenttirajat ovat peräisin suoraan FEDIAF:n Code of Good Labelling Practice for Pet Food -säännöstön liitteestä 5 (lokakuun 2019 painos) ja ovat yhdenmukaisia lokakuun 2011 painoksen kanssa. Sisältöväitteiden ilmoittamisen oikeudellinen perusta on EU-asetus 767/2009, 17 artikla.
Lähteet
FEDIAF (European Pet Food Industry Federation). Code of Good Labelling Practice for Pet Food, lokakuu 2019. Liite 5: Sisältöväitteet (s. 59–62). Saatavilla osoitteessa: www.fediaf.org
FEDIAF. Code of Good Labelling Practice for Pet Food, lokakuu 2011. Liite 5: Sisältöväitteet (s. 43–47).
Euroopan komissio. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, rehujen markkinoille saattamisesta ja käytöstä. 17 artikla (sisältöväitteet). Euroopan unionin virallinen lehti, L 229, 1.9.2009. Saatavilla osoitteessa: eur-lex.europa.eu
